Otsikko tosiaan kuvaa ehkä joillekin jopa inhon puistatuksia aiheuttavaa Cooperin testiä. Olen muistaakseni itsekin joutunut aikoinaan yläasteella kyseisen testin suorittamaan, mutta tuloksesta ei ole hajuakaan. Liikunta ei silloin varsinaisesti ollut se juttu, joten siksi tuloskaan ei ole jäänyt mieleen. Tuskinpa se kovin mairitteleva oli. :D
Ajatus Cooperin testistä lähti ystävältäni, joka on harrastanut juoksua aktiivisemmin ja kauemmin kuin minä. Hän kertoi juoksevansa Cooperia silloin, kun pidempi lenkki ei huvita tai ei ole aikaa. Se on hyvä tapa kehittää juoksuvauhtia, joka on minunkin tarkoituksena. Vauhtinihan ei edelleenkään päätä huimaa, vaikka olenkin juoksennellut aktiivisesti. Viime viikolla kävin pienen tauon jälkeen ulkona (pimeässä!) juoksemassa, koska maa oli aivan sula eikä ollut pakkasta. Ei ehkä ihan perinteinen joulukuun sää, mutta kelpaa minulle. :) Normi vitonen meni normiin aikaan, joten ei mitään uutta ja mullistavaa siitä lenkistä. En tosiaan enää aio päivitellä noita vitosen lenkkejä samaan tapaan kuin aeimmin, sillä aika on pysynyt samana koko ajan. Toki ilmoitan heti, kun ajassa tapahtuu positiivisia muutoksia.
Takaisin itse aiheeseen eli Cooperiin. Innoistuin ajatuksesta ihan tosissani ja kävin testaamassa kuntoani edellisviikolla. Ennen tarkempaa selostusta alla vielä tietoisku Cooperin testin tasoista 20-29-vuotiaille naisille, johon itse kuulun (lähde: Wikipedia).
Erinomainen Hyvä Keskitaso Huono Hyvin huono
yli 2700 m 2200-2700 m 1800-2199 m 1500-1799 m alle 1500 m
Ennen testin suorittamista vilkaisin tietysti näitä tasoja. Totesin, että jos päädyn "erittäin huonoon" osastoon, olen todellakin erittäin huono! :D Siihen vaadittava keskinopeus olisi alle 7,5 km/h , jonka jopa minä pystyn ylittämään. Tavoitteena oli siis olla vain huono. ;) Tarkemmin keskinopeuksia laskiessani huomasin kuitenkin, että ei tuo keskitasokaan olisi kovin kaukaa haettua. 1800 metrin saavuttamiseen tarvittaisiin vain 9 km/h keskinopeus ja uskoin pystyväni siihen noinkin lyhyellä matkalla. Lähdin leuka pystyssä tavoittelemaan tuota keskitasoa. En mitenkään ennakolta laskenut millä nopeuksilla minun pitäisi juosta, vaan lähdin pikkuhiljaa nostamaan vauhtia korkeammalle. Jaksoin todella hyvin ja sen vuoksi meinasin repiä pelihousuni, kun viime sekunneilla vauhtini ei riittänytkään, vaan jäin 1790 metriin! Olinkin huono!! Ja mistä se jäi kiinni, KYMMENESTÄ METRISTÄ, jonka olisin juossut vaikka pää kainalossa. Kyllä otti päähän. Ainoa positiivinen asia oli se, että nyt todella tiedän pääseväni keskitason alarajalle, kunhan hieman suunnittelen juoksuani etukäteen. Välihuomautuksena todettakoon, että juoksen matolla, jolloin tiettyjen etappien saavuttaminen on melko helppoa, koska vauhtinsa voi suunnitella etukäteen. Laskinkin jo ensi kertaa varten valmiiksi keskinopeuden, jolla pitäisi mennä 1800 m rikki. Se on myös vauhti, joka on minulle tällä hetkellä realistinen, 9,1 km/h.
Kun seuraavaksi juoksen Cooperin, olen saavuttanut keskitason ja siitä suunta on vain ylöspäin. Ja tämä on lupaus. ;) Koska en enää päivittele aktiivisesti pidempien lenkkien kestoja, voisin alkaa päivitellä Cooperin tuloksiani tänne. Pysyisi siinäkin motivaatio kohdallaan. :) Virallisena ja realistisena tavoitteenani on päästä "hyvien" kastiin ensi kevääseen mennessä. Siihen voisi ottaa takarajaksi vaikka lumien sulamisen eli hetken, kun salijuoksut on juostu ja pääsee taas ulos kirmaamaan. Samalla ilmoitan, että ensi keväänä juoksen 10 km. Piste. :D
Loppuun vielä viime kertaiset "huipputulokset" Cooperistani. Onpahan motivaatiota ensi kertaan...
SU 1.12.
Matka: 1790 m
Vauhti: 8,5-9,9 km/h
Keskinopeus: ei tietoa
Taso: huono
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti