Jep, se olen minä juoksulenkin jälkeen. Tomaattinaama. Viimeksi mainitsinkin punanaamaisuudestani urheilun yhteydessä ja ajattelin nyt kirjoitella siitä oikein postauksen.
Olen "kärsinyt" punehtuvista kasvoista niin kauan kuin muistan. Urheilun lisäksi naamani on punainen heti, jos on liian kuuma tai liian kylmä. Esimerkiksi saunan jälkeen naamani heloittaa tomaatinpunaisena vaikka kuinka ja kauan. Lisäksi olen herkkä punastelemaan mitä älyttömimmissä tilanteissa. Ja mikä vain pahentaa punoitusta on se, jos joku älypää keksii huomauttaa naaman punoituksesta! :/
Vielä muutama vuosi sitten koin punanaamaisuuteni nolona asiana ja lenkillä ollessani yritin kääntää kasvojani pois vastaantulijoiden katseiden tieltä, sillä minua suoraan sanottuna hävetti olla niin punainen. Joskus minusta jopa tuntui, että vastaantulevat ihmiset tuijottivat minua. En tiedä kuvittelinko sen vai tekivätkö jotkut niin, mutta koin sen todella vaivaannuttavaksi. En kuitenkaan ole antanut sen estää liikkumistani, sillä olen tullut sinuksi asian kanssa ja tiedän, että en ole vaivani kanssa ainoa.
Nykyään kannan ylväästi punaisen pääni pystyssä enkä välitä, mitä vastaantulijat mahdollisesti ajattelevat. Uskoisin kuitenkin, että suurin osa ihmisistä ymmärtää mistä naaman punaisuus johtuu. Asia on sinänsä ihan tyhmä (nyt sen vasta tajuaa, kun sen kirjoittaa ylös), mutta toisinaan se on todella ärsyttävää. Kaikesta huolimatta kyseessä on kuitenkin vain esteettinen vaiva eikä esim. sairaudesta johtuva häiriö, joten turha siitä on sen enempää stressata. Sitä paitsi naaman punaisuuden aste korreloi melko hyvin liikunnan tehon kanssa. Mitä tehokkaampi treeni, sitä punaisempi naama. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti